Como Apollinaire, Gary, Maupassant, Cocteau, Fitzgerald o Nabokov, Karl leimasi omalla tavallaan Azurin rannikon. Hän alkaa käydä Rivieralla 80-luvun alussa, kun hän aloittaa työskentelyn Chanelilla. Hyvin pian hän innostuu tästä alueesta, erityisesti Monacosta ja ruhtinassuvusta, jota kohtaan hänellä on aina ollut suuri ihailu ja valtava kiintymys. Hän viipyi siellä usein, ei ainoastaan kuuluisassa Villa Vigiessä, vaan myös useissa eri asunnoissa.
1990-luvun alussa hän suunnitteli asut Monte-Carlon baletille ja oopperalle. Vuonna 1999 Karl osallistui ensimmäistä kertaa Ruusujen tanssiaisten lavastukseen Hänen Korkeutensa Ruhtinas Rainier III:n pyynnöstä. Seuraavina vuosina hän jatkoi tämän upean juhlan teeman suunnittelua yhdessä prinsessa Caroline kanssa.
Karl ei pysähtynyt tähän, vaan on vuosien mittaan jatkuvasti lisännyt hankkeitaan Monacossa, kuten Hôtel Métropolen upean freskon, lyhytelokuvan Kasinolla ja muotinäytöksen Salle Garnierissa..
Lopuksi hän valitsi kauniisti päätökseksi 1950-luvun Rivieran teemaan 65. Ruusujen tanssiaisiin, viimeisenä kunnianosoituksena Azurin rannikolle, loistokkain lavastuksin, jotka muistuttavat hyvien vanhojen aikojen Rivieran tunnelmaa.
Jean-Paul Sartre sanoi: ”Emme halua menettää mitään omasta ajastamme; ehkä on olemassa kauniimpiakin aikoja, mutta tämä on meidän aikamme”. Karl ei menettänyt mitään omasta ajastaan, mutta on varmaa, että hänen puuttumisensa jää tuntumaan Azurin rannikolla…
Lähteet: Nice Matin, Wikipedia, Madame Le Figaro. Kuvat: Monte-Carlo SBM:n virallinen sivusto.
Leave a Reply